Lähetän nykyisin vain virallisia kortteja, koska en jaksa pitää mitään kirjanpitoa vaihdoista. Nyt voin lähettää kortin ja unohtaa asian sen jälkeen.
Minä ostin nastakengät muutama vuosi sitten, kun sain ne tosi isolla alennuksella Halpa-Hallista. Tänäänkin ne oli tarpeen, kun kävelin kirjastoon ja sieltä ruokakaupan kautta kotiin. Tuli samalla myös lihaskuntoharjoittelua, kun kannoin kaksi isoa kestokassia ruokaa kotiin.
Aaws 
Mietin kyllä hieman, voinkohan lähettää vastaanottajalle sitä korttia, ettei sitä voisi tulkita liian rajuksi näinä aikoina. 
Vaikka vastaanottaja luontokortteja toivoikin. Halusin myös itse päästä siitä eroon muuton ehkä uhatessa, koska se kortti on sellainen isokokoinen, joka vastaa ehkä neljää normaalikokoista postikorttia, ja on muuttokuorman matkaan hankala siksi. (Toki miun mahdollinen muuttokuorma olisi painajainen muutenkin. 
) Mietin, että mistäs revin asiaa koko kortin mitalla, mutta lätkäisin kaikkiin kortteihin euroarvoisia merkkejä (yritän nyt vähentää niiden määrää hintojen taas noustessa), ja kirjoitin sitten Mikael Agricola -merkistä ja Mikasta itsestään ja yhdestä “Muistikuvia Suomesta”-merkistä sain aika paljon myös juttua.
Auto- ja liikennevälinekortit ei oo oikein miun juttu, mutta kivahan se on ilahduttaa jotakuta muuta. 
Vastaanottajalle laitoin Sotiemme veteraanit -merkin ja Runebergin Sven Tuuvan yhden automerkin lisäksi, kun profiilissa mainittiin sotahistoria toiveena. (Onneksi on Google Lens, en nimittäin olisi tiennyt muuten noista merkeistä mitään kuin että Sven Tuuva oli Runebergin syntymän 200-vuotisjuhlamerkkejä. 
) Olinkin jo ehtinyt huolestua, että kenellehän enää tuollaisia sota-aiheita kehtaa laittaa.
Maistelin tässä kaupungintalolta mukaan tarttunutta Uskollista ystävää ja maku ei ole ainakaan liiemmin kärsinyt, vaikka päiväys menikin jo viisi vuotta sitten. “Ottakaa tai noutaja vie” -kasassa oli myös kaksi Pirkan Earl Grey -lipuketta, jotka näyttivät ulkonäön perusteella olevan vähintään 90-luvulta, mutta niihin en koskenut. Onpa joskus raatihuoneen keittiön kaapista löytynyt suolapaketti, joka on varmasti 90-luvun lopulta, muistan nimittäin saman suolapaketin eskarista vuodelta 1998. 
Mullakin on joitain aiheita, joista en niin välitä mutta joita aina silloin tällöin ostan, koska tiedän, että ne ovat monien toivelistalla. Esimerkiksi yksikuvaiset perusturistikortit, vaikka omasta kotikaupungistani niitä on nykyään hankalahkoa löytää (Fun fact: pidän itse enemmän multiview-turistikorteista, joita HYVIN iso osa crossaajista vaikuttaa inhoavan ). Kaikenlaiset kulkupelit ovat kyllä mun lemppariaiheita korteissa, etenkin junat ja lentokoneet. Mä olen crossaus"urani" aikana ollut suorastaan yllättynyt siitä, kuinka paljon juna-aiheisia kortteja ja ylipäätään raideliikenneaiheisia sellaisia olen saanut, koska elin siinä luulossa, että ne olisivat aika harvinaisia. Yksi upeimmista korteista, jonka olen saanut, on Pariisin metron linjakartastoa esittävä sellainen. Miellyttää kovasti nykytaiteen ystävän silmää, se nimittäin näyttää ihan sellaiselta 
Mä tein juuri silken tofusta suklaamoussea. Käytin joululta jääneet budapest-suklaat ja valkosuklaat tähän. Tuli tosi hyvää!
Eilen katsoin paralympialaisten avajaisia. Oli kyllä hienot! Harmi kun niitä ei kauheasti uutisoida? Vai enkö ole vain huomannut…
Aiemmin tänä vuonna kerroin kv-puolella, että teetin kotikaupungista omia turistikortteja, koska hienoja turistikortteja Loviisasta ei ole oikein saatavilla. Mutta eilen kävin taas Ärrällä paketinhaussa ja ehkä ensi kerran satuin kassajonossa katsomaan tarkemmin Ärrän korttitelinettä ja ihan kuin Ärrällä olisi ollut sellaisia Loviisan-turistikortteja, joita en oo ennen nähnytkään missään muualla (ees Korttien Talon valikoimissa). 
Pakko mennä tutkimaan joku kerta tarkemmin, näinkö näkyjä.
@bitterly_cold Haluaisin maistaa tofu-suklaamoussea! En ole tainnut maistaa ennen. Joskus oon syönyt avokadosta tehtyä suklaamoussea, joka ei maistunut niin hyvältä kuin maidosta tehty.
En ees tienny et paralympialaiset alkoivat nyt. Luulin, että ne oli jo menossa. Harmi tosiaan, et ne olympialaisten varjoon. 
Kävin kaupassa ja hakemassa tämän 12 kg:n Fiksuruoan paketin. Oli aika kammottavaa raahata se kämpille vaikka matkaa oli vain 300-400 metriä. Mutta iloitsen Pukkan teejoulukalenterista jo nyt. 
Aattelinkin käydä leipomaan Fazerin valmiista jauhoseoksesta kaura-karpalosämpylöitä.
Samat ajatukset. Minun tehtävä on lähettää se, kun saaja on jo lähettänyt jollekin toiselle. Välillä mietin, että mikä siinä on niin vaikea käsittää
Minäkin tein omia turistikortteja vaikken ifolor-laatuun täysin tyytyväinen olekaan, ja päätin sitten tehdä sellaisen, mistä itse pidin, eli vaikka onnistuin kuitenkin saamaan kuvia, joissa ei näy mitään (ohi meni mm. pyöräiljöitä, jotka oli liian tunnistettavia) ja kun mietin, minkä teen, niin tykkäsin tästä, kun tuo auto on nuin, niin siihen on “pakko” katsoa ja sitten kun itse katsoo usein vastanurkkaan, niin siellä onkin peruskerrostalo (eli ei vaan kaupungintalo)
nämä on varmaan joillekin sellaisia että miksi oi miksi ei voinut oottaa että auto olisi mennyt ohi 
Sitten tykkään itse, että on sama asia eri koossa, mutta yhdessä eli tällainen “kodit”:
eli seitit siinä ylivalossa “pilareissa”, takana asuintalo pimeähkönä, mutta ne valopilarit, ja sama salmi molemmille, toinen alttiina kaikelle, toinen suojassa
ja virtaus, toinen on ohijuoksutus, ja toinen tuo puronen, kummatkin rakennettuja
Ja muitakin, eli sellaisia mistä voi kertoa jotain omakohtaista.
Tykkään itse ylivoimaisesti eniten ehkä sada tällaisia, mikä on lähettäjän ottama ja kertoo siitä jotain 
Ne jää kyllä kovasti olympialaisten varjoon, mikä on tosi harmi. Itse oon kuitenkin bongannut niistä uutisia usein, mutta himopenkkiurheilijana olis ihme, jos en olisi. 
Kovasti odotan Kiiverin laskuja ja viime yön syöksyn 8. sija antoi jo hyvää kuvaa hänen vauhdistaan, vaikka olikin vain hänen “sivulaji.”
Kesäparalympialaiset taitaa olla huomattavasti isompi juttu, mutta se lienee Leo-Pekka Tähden menestyksen ansiota.
Äh, ärsyttää, ku ostin tarvikkeet pinaattipastaan ja unohin ostaa fetaa. 
Itse seuraan paralympialaisia vielä vähemmän kuin itse olympialaisia. 
En oikein tiedä paralympialaisten muita talviurheilijoita kuin Matti Suur-Hamarin.
@nnniiina tuo on kyllä ärsyttävää! Ehdin jo huolestua kotimatkalla kaupasta, että unohdin katsoa ennen lähtöä, onko miulla kuivahiivaa ja jauhoja kaapissa, mutta onneksi oli. En nimittäin tiiä, olisinko jaksanut tuon ruokapaketin raahaamisen jälkeen jaksanut enää uudelleen käydä hiivaa hakemassa. Toki myös kaurahiutaleita olisi hätätilanteessa ehkä voinut käyttää sämpylöiden pyörittelyssä. 
Ostin myös taas enemmän kuin oli tarkoitus, kun huomasin päiväysvanhoja tuotteita (ja kassa ei näköjään huomannut niitä, koska en saanut kaikista alennusta, mutta en jaksa mennä valittamaan). Ei ainakaan miun huushollista ruoka lopu, totesin, kun ahdoin kuivatuotteita kaappeihin. Kaurahiutaleita ja muroja on varmasti puolen vuoden tarpeisiin.
Nyt voisin mennä suihkun kautta sänkyyn. Ihanaa, kun tänään on ollut normaali, kuin uudestisyntynyt, olo ja nyt jaksaa miettiä esim. perushygieniastakin huolehtimista. 
Mä olen monesti miettinyt, eikö paralympialaiset voisi olla ensin ja olympialaiset vasta sitten. Olympialaiset on sen verran harvoin, että niitä ehtii odottaa, ja siinä kisahuumassa tulisi helpommin katsottua “esikisoja”. Olympialaisten päätyttyä taas on vähän sellainen turnausväsymys päällä, kun lähetyksiä ja lajeja on ollut niin valtavasti, ettei heti perään jaksa niin innostua tutustumaan uusiin sääntöihin ja urheilijoihin, jotka on ennestään vieraita.
Minä olen miettinyt, että miksei ne ole yhtä aikaa
(En kyllä seurannut ollenkaan, että siten ihan sama, mutta noin muuten.)
Mä mietin noista olympialaisista että miksei ne parat ala heti ekojen perään mutta arvelin sitten että kisapaikoille pitää ehkä tehdä jotain invavarusteluja
Mutteikö nekin voisi tehdä siinä rakennusvaiheessa?
En tiedä kuinka paljon niitä tarvii. Ja olisiko sitten, että ei saisi tätäkään huomiota.
Saattaahan siihen ihan jotkut syyt olla, että on erikseen. Ainakin ihmismäärä on hajautettuna isommalle aikavälille.
Piiitkästä aikaa tuli osoite Turkkiin kaksi sivullista on osoitteita Saksaan, USA:han ja Venäjälle, niin hämmästyin ihan. Ja sopivasti se tykkää vanhoista korteista, ja aiemmin päivällä ostin kirpputorilta kortin, jossa on ainoastaan markkahinta 
En nyt osaa aatella mitään esimerkkiä mutta jos ne invavarustelut jotenkin häiritsis/haittais niitä jotka ei niitä tarvitse niin siks laittaisivat ne vasta siinä kisojen välissä. Mene ja tiedä.
Oltiin eilisillasta tähän iltaan kultsin kotitilalla, nyt taas Maijan kanssa kotona. Kultsi jäi sinne kotiinsa. Meillä Maijan kanssa huomenna meidän viikottainen käynti perhekeskuksen psykoterapeutin luona. 
Siis voiko psykoterapeutille mennä vauvan kanssa? Tai siis onko se teidän yhteinen käynti?
Tunnen taas itseni yllättäin täysin tietämättömäksi mistään
Miksi ei voisi, varsinkin, kun kyseessä on nimenomaan perhekeskuksen psykoterapeutti? Ovat varmasti siellä päässä varautuneita siihen, että joskus lapsi on ehkä pakko ottaa mukaan. Maija on vielä siinä mielessä helpossa iässä, ettei esimerkiksi juoksentele ja kohkaa ympäriinsä tai huutele teinimäisen edgyjä välikommentteja terapiakeskustelussa
Toivottavasti käynneistä on ja on ollut hyötyä, @anuma! Siis ennen kaikkea sinulle mutta varmasti välillisesti siinä sivussa myöskin Maijalle
En minä tiedä ehkä jos se lapsi veisi huomion ja ei voisi luoda suhdetta siihen terapeuttiin.
Mutta ovathan he ammattilaisia. Hyvää käyntiä anumalle ja Maijalle !
Kerrankin myös hyviä uutisia, joulukuusta lähtien olisi tarkoitus, että puhelinmyynti on sitovaa vasta, kun asiakas hyväksyy kirjallisen sopimuksen tosin yllättäin lehtitalot kai haluaisi jäädä tuon ulkopuolelle, toivottavasti eivät onnistu.
Täällä oli illalla aivan uskomattoman iso ja kirkas kuunsirppi. Melkein saattoi nähdä jonkun siinä istuskelemassa
Se on siis meidän yhteistä psykoterapiaa, käydään tarkoituksella Maijan kanssa yhdessä , kun äiti tässä vielä opettelee luomaan suhdetta lapseen. Se on joku varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti. Myös kultsi tulee joskus mukaan kun ehtii.
Tämä oli mulle uutta tietoa, että jo vauvaikäisen kanssa voi hakeutua tuollaiseen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaan. Jostain syystä olin elänyt siinä olettamuksessa, että sitä voi saada vasta taaperoikäinen lapsi vanhempineen. Mutta olen mä ennenkin oppinut soovasta itselleni ennen kuulemattomia asioita, mm. sen, keitä ovat ne paljon kohkatut “Sohvikset”
Vitsit, psykoterapia vauvan kanssa kuulostaa söpöltä. Toivottavasti teille on hyötyä siitä.
Tällainen korttipäivä tänään. Malista, Kanadasta ja Saksasta. Malin kortti oli hyväntekeväisyyslahjoitus, idean sain täältä. Joissain Afrikan maissa on hyväntekeväisyysprojekteja, joihin lahjoittamalla 6-10 €, saa kortin takaisin (voi valita kortin kuvan ja tekstin, pyysin, että lähettäjä saa kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa). Tovi on ehtinyt jo kulua, kun lahjoitin, niin ehdin jo unohtaa tämän kortin (tai ees minkänäköinen se onkaan) ja yllätyin, että se saapui nyt, vajaassa kahdessa kuukaudessa.
Mä kävin ton terapeutin juttusilla jo raskausaikana ja koko viime syksyn ilman Maijaa, nyt viime kuussa aloitettiin Maijan kanssa. Ei se vauvaa mitenkään terapoi 
vaan lähinnä seuraa meidän yhdessäoloa, miten toimin Maijan kanssa yms.
